Kandipalaute, kurssipalaute ja kehittäminen

Hesarin pääkirjoitussivuilla komeili tänään Jyväskylän yliopiston kahden työntekijän kirjoitus opiskelijapalutteen turmelevasta vaikutuksesta. Vaikka kirjoituksella on joitain ansioita, löytyy myös muutama melko kriittinen puute jotka heikentävät kritiikin osuvuutta. Kirjoituksen keskeinen ongelma onkin, etteivät kirjoittajat vaikuta tuntevan kandipalautteen sisältöä ja sen roolia yliopistojen rahoitusjärjestelmässä kovinkaan hyvin. Kirjoittajien argumentti – yksinkertaistettuna – on, etteivät opiskelijat tiedä, mikä saa heidät oppimaan. Osittain tästä syystä johtuen opiskelijoilla on taipumus pitää helppoja kursseja ja lepsuja opettajia hyvinä sekä päinvastoin haastavia kursseja ja vaativia opettajia huonompina. Tämä argumentti on sellaisella miellyttävällä, pörröisen paternalistisella tavalla houkutteleva. Opiskelijathan tulevat yliopistoon oppimaan, mistäpä ne tietäisivät mikä on heille parhaaksi? Ja mikä ettei – argumentissa voi olla vinha perä. Kandipalautteen kanssa sillä ei vain ole mitään tekemistä. Ne, jotka eivät ole koskaan kandipalautteeseen osallistuneet, voivat tutustua kyselyyn UNIFI ry:n nettisivuilla. Kandipalautteen painopiste on ollut sen tähänastisen historian aikana enemmän opintojen ohjauksessa (“Tarjolla on ollut riittävästi ohjausta opintojen suunnitteluun”), opiskelijoiden ja opettajien dynamiikassa (“Olen saanut riittävästi palautetta opettajilta”) ja erilaisten tausta- ja motivaatiotekijöiden selvittämisessä. Kandipalautteessa ei ole kyse kurssien tai opettajien arvioinnista kirjoituksen kuvaamalla tavalla, vaan laajasti ymmärretyn opiskeluprosessin sujuvuudesta. Ehkä onkin niin, että kirjoittajat ovat sekoittaneet sisäiseen käyttöön kerätyt kurssipalautteet yliopistojen rahoitukseen vaikuttavaan kandipalautteeseen? En nyt edes mene siihen, että kandipalautteen osa yliopistojen rahoituksesta on aika pieni, eikä siinä arvioida yliopistoja absoluuttisilla mittareilla vaan suhteessa muihin yliopistoihin. “Jos opiskelijapalautteen perusteella aletaan ohjata opettajia, tuhlataan opetukseen varattua aikaa ja energiaa harhaanjohtaviin mittauksiin, seurantaan ja suunnitteluun.” -Moisio & Heinämaa Kuten teksti ylipäätään, tämä ei nyt enää liity kandipalautteeseen tai yliopistojen rahoitukseen oikein mitenkään, mutta kyseinen heitto suhtautuu niin ylimielisesti opetuksen kehittämiseen, etten voi olla sitä kommentoimatta. Kukaan, missään, koskaan ei ole sanonut,...

Vitun homo, redux

Lakivaliokunta hylkäsi tänään odotetusti kansalaisaloitetteen tasa-arvoiseksi avioliittolaiksi. Odotetusti ja odotetusti – jos kaikki olisivat tulleet paikalle ja jollakulla olisi ollut selkärankaa sanoa Timolle vastaan, olisi valiokunnan mietinnöstä tullut lakialoitetta puoltava. Nyt kävi näin. Haluankin kommentoida kahta argumenttia jota lakialoitteen vastustajat käyttivät, erityisesti Ylen haastatteluissa (1,2). Näitä on siis kaksi: “Lakialoite on teknisesti puutteellinen” ja “Homot ovat ok mutta tasa-arvo, se on kyllä liikaa.” Tahdon 2013 -kampanja on varmasti yksi huolellisimmin toteutetuista kansalaisaloitteista. Itse ehdotuksen valmisteluun on käytetty runsaasti aikaa, mm. asiantuntijatyövoimaa. Aloitetekstiiin voi tutustua täältä. Sen lakiteksti on käsittääkseni pätevää, mutta sitä ei ole valmisteltu samalla laajuudella kuin hallituksen esityksiä. Tämä onkin ymmärrettävää, koska valtio työllistää leegioittain lakeja valmistelevia juristeja ja muita virkamiehiä. Siis HALOO! Lakivaliokunnan puheenjohtaja on epäironisesti sitä mieltä, että aloite oli teknisesti puutteellinen koska sitä ei ole valmisteltu yhtä perinpohjaisesti kuin hallituksen esityksiä. Törkeämpää kansanvallan halveksumista en ole hetkeen kuullut. Holmlundin ja hänen kannattajiensa sanat paljastavat mitä virkaa kansalaisaloitteilla hänen mielestään on: ei yhtään mitään.* Toinen argumentti oli vanha tuttu, siis se että homot ovat ihan ok ja tasa-arvoa kannatetaan, mutta avioliitto ei niille (meille) kuulu / “Suomessa on jo tasa-arvoinen avioliittolaki – miehet ja naiset voivat mennä keskenään naimisiin”. En usko, että minulla mitään sanottavaa sellaisille ihmisille, jotka asiaan perinpohjaisesti perehdyttyään sanovat naama peruslukemilla ettei tästä asiasta epätasa-arvoa löydy. Siis: Kunhan vitun homot pysytte sateenkaariaitauksissanne, ei olemassaolonne häiritse meitä liikaa. Kiitti. Molemmat argumentit  edustavat melkoista moraalista ja älyllistä selkärangattomuutta. Ehkä enempää ei pitäisi odottaakaan. Uutta erää suuressa salissa siis syksyllä. Yli puolen kansanedustajista pitäisi tämänhetkisten mielipidemittausten mukaan kannattaa kansalaisaloitetta. Toivon vain, että herätyskelloihin muistetaan vaihtaa patterit ja kaappiin varataan riittävästi Finrexiniä jotta ei käy hassusti. Eikö sitäpaitsi...

Research diary

Hi, this is just a technical test post for my to-be thesis journal / research diary. Testing out the categories in wordpress and my theme. TweetMoreShare on...

Vitun homo

Säpsähdän aina, kun joku sanoo homo. Sille ei ole mitään kovin selkeää syytä. Minulla ei ole mitään traumaa armottomasta kiusaamisesta tai lynkkaamisesta vaikka kasvoinkin maaseudulla. Minulla ei ole siihen mitään henkilökohtaista syytä – homous on ollut itselleni aika helppoa, siinä missä se nyt yhteiskunnassamme voi olla. Olen kohdannut aika vähän avointa syrjintää ja kiusaamista – kokemukseni rajoittuvat siihen sosiaalisen kanssakäymisen taustalla kuuluvaan homofobiseen taustakohinaan. Tiedättehän. Vitun homo. Älä ole tuollainen hinttari. Se on ihan homoa. Tiedän, tiedän! Ne ovat harmittomia haukkumasanoja, niillä ei tarkoiteta satuttaa ketään heidän seksuaalisuutensa takia, eikä ainakaan minua. Homofobia on kuitenkin neulottu suoraan kulttuurimme kudokseen. Homo tarkoittaa jotain pahaa, häpeällistä ja negatiivista. Olen 28 ja puoli vuotta vanha. Olen kasvanut kiinni tähän kulttuuriin, kuullut näitä ilmauksia niin pitkään kuin muistan. Miten voisin olla säpsähtämättä? Minä olen homo. Tuntuu melko kohtuuttomalta, että minun pitäisi, joka kerta sen sanan kuullessani tietää, että juuri tässä yhteydessä halutaan haukkua jotain muuta, ei minua. Tai että edes voisin tietää sitä. Kiitos tiedosta. Lohdullista. Eduskunta keskustelee tasa-arvoisesta avioliittolaista tänään. Miksi siis puhun homo-sanan käyttämisestä pejoratiivina? Adoptio-oikeutta ja jaettua omaisuutta enemmän nyt käytävässä keskustelussa ja päätöksessä on kyse yleisemmin yhteiskunnan instituutioiden tasa-arvosta. Kyse on yhteiskunnallisesta toiseudesta, seksuaalisuuteen perustuvasta sorrosta. Harva enää sanoo, ettei seksuaalivähemmistöillä olisi oikeutta olemassaoloon, vaikka näitäkin ääniä kuuluu enemmän kuin monet haluaisivat myöntää. Heidän viestinsä tulee kuitenkin esille juuri tällaisina hetkinä, se kuuluu yhtäläisen avioliitto-oikeuden vastustajien joukosta. Vaikka seksuaalivähemmistöt ovat periaatteessa hyväksyttäviä, olemme jollain tavalla likaisia tai epämiellyttäviä. Meidät täytyy pitää erillään muista, tavallisista ihmisistä. Tästä erilläänolostahan asiassa on kyse. Seksuaalinen eriarvoisuus on tällä hetkellä valettu suoraan yhteiskunnan rakenteisiin. Nyt on kyse näiden rakenteiden muuttamisesta niin, että homoseksuaalisuus –...

Mitä olisit valmis uhraamaan?

Kestävyysvaje vaatii uhrauksia. Me, (Eranti, Nuortimo, Saloniemi) laadimme oman suosikkilistamme syksyn tulevista uhrauksista. 1. Vuohia, kanoja, suolia. Sekä poltto- että veriuhreina Näinä kohtalon hetkinä pelissä on sekä talous että kilpailukyky. Mitä on muutaman vuohen elämä niiden rinnalla? Jos kerran yhteisöveron alennus saattaa parantaa kilpailukykyä, miksei myös musta magia? Ainakin sitä harjoittaessa pysyy omatunto puhtaana verrattuna valtion hallituksen kehysriiheen. 2. Elinkeinoelämän keskusliiton ja Suomen yrittäjät Meidän on tehtävä vakavia päätöksiä. Meidän on kannettava vastuu. Näinä kovina aikoina meidän on tarkkaan harkittava, onko meillä enää varaa Elinkeinoelämän keskusliittoon ja Suomen yrittäjiin. Tämä todella sattuu meihin kaikkiin henkilökohtaisesti, olemmehan yrittäjiä, mutta olemme valmiit osallistumaan talkoisiin. Olemme valmiit asettamaan meille kaikille henkilökohtaisesti tärkeiden instituutioiden tulevaisuuden vaakalaudalle hyvän tavoitteen tähden. Tämä uudistus ei ole mitään nappikauppaa. Laskujemme mukaan EK:sta ja Suomen Yrittäjistä luopumalla maahamme voitaisiin hankkia noin 2775 keskoskaappia vuodessa. Miksi vastustat keskoskaappeja? 3. Työurien pidentämisen alkupäästä Meidän on tehtävä vakavia päätöksiä. Meidän on kannettava vastuu. Näinä kovina aikoina meidän on jne. Työurien pidentäminen alkupäästä on monelle tärkeä aihe, ja siihen tulee koskea vain äärimmäisen tarpeen ollessa kohdalla. Me emme esitä työurien pidentämiseen alkupäästä kajoamista, mutta välillä on tehtävä ratkaisuja, jotka ovat paitsi vaikeita myös raskaita. Niinpä olemme valmiita keskustelemaan avoimesti työurien alkupäästä pidentämisen uhraamisesta. 4. Leikkauslistat Tällaisina rankkoina aikoina meillä ei vain ole varaa leikkauslistojen kaltaiseen hyväosaisten paremmuudentunnetta ruokkivaan ylellisyyteen. On tehtävä rankkoja päätöksiä jotta voisimme säilyttää valtion ja elämänmuotomme. On uhrattava leikkauslistat, heittää ne herramme avonaisena odottavaan kitaan. 5. Valuvian rakennemuutoksien kynnettävät sarkat Myös tämä syvältä sattuva kirpaisu meidän on vain kestettävä. Olemme pitkin hampain valmiita uhraamaan impotentit, tarpeettomiksi käyneet, tehonsa menettäneet paskat maalaisvertaukset. Belphegor, anna veistä lähemmäksi. 6. Kakkarat Kannettaessa vastuuta meidän...