Kandipalaute, kurssipalaute ja kehittäminen

Hesarin pääkirjoitussivuilla komeili tänään Jyväskylän yliopiston kahden työntekijän kirjoitus opiskelijapalutteen turmelevasta vaikutuksesta. Vaikka kirjoituksella on joitain ansioita, löytyy myös muutama melko kriittinen puute jotka heikentävät kritiikin osuvuutta. Kirjoituksen keskeinen ongelma onkin, etteivät kirjoittajat vaikuta tuntevan kandipalautteen sisältöä ja sen roolia yliopistojen rahoitusjärjestelmässä kovinkaan hyvin. Kirjoittajien argumentti – yksinkertaistettuna – on, etteivät opiskelijat tiedä, mikä saa heidät oppimaan. Osittain tästä syystä johtuen opiskelijoilla on taipumus pitää helppoja kursseja ja lepsuja opettajia hyvinä sekä päinvastoin haastavia kursseja ja vaativia opettajia huonompina. Tämä argumentti on sellaisella miellyttävällä, pörröisen paternalistisella tavalla houkutteleva. Opiskelijathan tulevat yliopistoon oppimaan, mistäpä ne tietäisivät mikä on heille parhaaksi? Ja mikä ettei – argumentissa voi olla vinha perä. Kandipalautteen kanssa sillä ei vain ole mitään tekemistä. Ne, jotka eivät ole koskaan kandipalautteeseen osallistuneet, voivat tutustua kyselyyn UNIFI ry:n nettisivuilla. Kandipalautteen painopiste on ollut sen tähänastisen historian aikana enemmän opintojen ohjauksessa (“Tarjolla on ollut riittävästi ohjausta opintojen suunnitteluun”), opiskelijoiden ja opettajien dynamiikassa (“Olen saanut riittävästi palautetta opettajilta”) ja erilaisten tausta- ja motivaatiotekijöiden selvittämisessä. Kandipalautteessa ei ole kyse kurssien tai opettajien arvioinnista kirjoituksen kuvaamalla tavalla, vaan laajasti ymmärretyn opiskeluprosessin sujuvuudesta. Ehkä onkin niin, että kirjoittajat ovat sekoittaneet sisäiseen käyttöön kerätyt kurssipalautteet yliopistojen rahoitukseen vaikuttavaan kandipalautteeseen? En nyt edes mene siihen, että kandipalautteen osa yliopistojen rahoituksesta on aika pieni, eikä siinä arvioida yliopistoja absoluuttisilla mittareilla vaan suhteessa muihin yliopistoihin. “Jos opiskelijapalautteen perusteella aletaan ohjata opettajia, tuhlataan opetukseen varattua aikaa ja energiaa harhaanjohtaviin mittauksiin, seurantaan ja suunnitteluun.” -Moisio & Heinämaa Kuten teksti ylipäätään, tämä ei nyt enää liity kandipalautteeseen tai yliopistojen rahoitukseen oikein mitenkään, mutta kyseinen heitto suhtautuu niin ylimielisesti opetuksen kehittämiseen, etten voi olla sitä kommentoimatta. Kukaan, missään, koskaan ei ole sanonut,...

Vitun homo

Säpsähdän aina, kun joku sanoo homo. Sille ei ole mitään kovin selkeää syytä. Minulla ei ole mitään traumaa armottomasta kiusaamisesta tai lynkkaamisesta vaikka kasvoinkin maaseudulla. Minulla ei ole siihen mitään henkilökohtaista syytä – homous on ollut itselleni aika helppoa, siinä missä se nyt yhteiskunnassamme voi olla. Olen kohdannut aika vähän avointa syrjintää ja kiusaamista – kokemukseni rajoittuvat siihen sosiaalisen kanssakäymisen taustalla kuuluvaan homofobiseen taustakohinaan. Tiedättehän. Vitun homo. Älä ole tuollainen hinttari. Se on ihan homoa. Tiedän, tiedän! Ne ovat harmittomia haukkumasanoja, niillä ei tarkoiteta satuttaa ketään heidän seksuaalisuutensa takia, eikä ainakaan minua. Homofobia on kuitenkin neulottu suoraan kulttuurimme kudokseen. Homo tarkoittaa jotain pahaa, häpeällistä ja negatiivista. Olen 28 ja puoli vuotta vanha. Olen kasvanut kiinni tähän kulttuuriin, kuullut näitä ilmauksia niin pitkään kuin muistan. Miten voisin olla säpsähtämättä? Minä olen homo. Tuntuu melko kohtuuttomalta, että minun pitäisi, joka kerta sen sanan kuullessani tietää, että juuri tässä yhteydessä halutaan haukkua jotain muuta, ei minua. Tai että edes voisin tietää sitä. Kiitos tiedosta. Lohdullista. Eduskunta keskustelee tasa-arvoisesta avioliittolaista tänään. Miksi siis puhun homo-sanan käyttämisestä pejoratiivina? Adoptio-oikeutta ja jaettua omaisuutta enemmän nyt käytävässä keskustelussa ja päätöksessä on kyse yleisemmin yhteiskunnan instituutioiden tasa-arvosta. Kyse on yhteiskunnallisesta toiseudesta, seksuaalisuuteen perustuvasta sorrosta. Harva enää sanoo, ettei seksuaalivähemmistöillä olisi oikeutta olemassaoloon, vaikka näitäkin ääniä kuuluu enemmän kuin monet haluaisivat myöntää. Heidän viestinsä tulee kuitenkin esille juuri tällaisina hetkinä, se kuuluu yhtäläisen avioliitto-oikeuden vastustajien joukosta. Vaikka seksuaalivähemmistöt ovat periaatteessa hyväksyttäviä, olemme jollain tavalla likaisia tai epämiellyttäviä. Meidät täytyy pitää erillään muista, tavallisista ihmisistä. Tästä erilläänolostahan asiassa on kyse. Seksuaalinen eriarvoisuus on tällä hetkellä valettu suoraan yhteiskunnan rakenteisiin. Nyt on kyse näiden rakenteiden muuttamisesta niin, että homoseksuaalisuus –...

Koskaan ei pidä suostua mihinkään

Kuva: memegenerator.net Esinäytös, syksy 2009 Opiskelijat marssivat pitkin Helsingin katuja, kyltit ja sloganit maksutonta koulutusta puolustaen. HALLITUS: Tämä on vain kokeilu! Meidän ei tule ulkomaisten koulutusta maksaman! He haluaisivat maksaa! Kun tutkinnolla on hintalappu, kasvaa sen arvostus! On stipendijärjestelmä, köyhät mutta lahjakkaat ovat tervetulleita! Ajatelkaa saatavia lisäresursseja! Tämä on kokeilu, sen perusteella päätetään jatkosta! Ei tämä tarkoita lukukausimaksuja suomalaisille! OPISKELIJALIIKE: Koulutuksen maksuttomuus on arvo, josta ei sovi tinkiä! Lukukausimaksut heikentävät sosiaalista liikkuvuutta! HALLITUS: Kokeilu! Määräaika! Stipendit! Kokeilu! Opiskelijat hajaantuvat mielenosoituksen jälkeen. Lukukausimaksukokeilusta päätetään, ja osa haluaa uskoa hallituksen sanoja – nyt on keskityttävä kokeilun seuraamiseen ja päätösten tekemiseen sen perusteella. Tammikuu 2013 Lukukausimaksuista keskustellaan taas. Sekalainen kansanedustajalauma jättää lakiehdotuksen lukukausimaksukokeilun vahvistamisesta, ja vuoden professori kannattaa lukukausimaksuja kaikille. Opiskelijapoliitikot blogaavat aiheesta turhautuneena, aseenaan vuosi vuodelta kasvava argumenttipatteristo maksuja vastaan. On näköjään tammikuu. Aloitteen allekirjoittaneita katsomalla on selvää, ettei maksuja eniten haluava Kokoomus saisi niitä läpi hallituksessa joten se on päättänyt koukata opposition kautta. Hyödyt kaikille osapuolille ovat ilmeiset. Persut vastustavat ulkomaalaisia kategorisesti, Keskusta haluaa säilyttää kasvonsa näiden rinnalla oppositiopuolueena ja demareilta löytyy muutenkin joka asiaan kaksi mielipidettä. Oman rintaman, Vasemmiston ja Vihreiden rivien pysyminen suorina lämmittää sydäntä. Sillähän ei ole väliä, että lukukausimaksukokeilu on flopannut täydellisesti tai että lukukausimaksut ovat ylipäätään aivan helvetin huono idea. En lähde mukaan tähän keskusteluun, sillä argumentteja ovat esittäneet jo monet hienot ja fiksut ihmiset. Politiikassa ei kokeilla mitään Lukukausimaksukokeilu on erinomainen esimerkki nerokkaasti suunnitellusta poliittisesta manööveristä. Maksujen kannattajat eivät voi hävitä, sillä miten tahansa projekti sujuisikaan, heiltä löytyy selitys. Jos kokeilu epäonnistuu, syynä yliopistojen vähäinen innostus, ilmaisten tutkintojen tarjollaolo, lyhyt kokeiluaika ja niin edespäin. Jos kokeilussa mukana olevat yliopistot taas onnistuvat haalimaan maksavia opiskelijoita,...