Valtiomiesharha ja leikkaustalkoot

Tämän päivän poliittinen kohu saatiin yllättävästä lähteestä, kun Vihreiden Oras Tynkkynen kertoi olevansa valmis harkitsemaan subjektiivisen päivähoidon mielekkyyttä tilanteessa, jossa molemmat vanhemmat ovat kotona, eli yleensä työttöminä. Perustelunsa hän kaivoi poliittisen argumentaation alehyllyltä – kyseessä siis kestävyysvaje ja siitä seuraavat leikkaustarpeet.

Kuten odottaa voi, suomalainen fb- ja twitterskene räjähtivät ja alkoivat joukolla dumata ideaa. Vihreät vakuuttivat ettei puolue tätä kannata ja muut (vasemmalla) repivät kommenteista kaiken järkytyksen mikä irti vain lähti. Onneksi Oras tarkensi kommenttejaan fb:ssä::

orasfb

Ei, ei, ei. Tarkastellaan päivityksen lähettämiä viestejä:

Vihreät eivät esitä subjektiiviseen päivähoito-oikeuteen puuttumista, mutta…
…vaikeita uudistuksia on tehtävä! Täytyy saada keskustella vaikeista asioista!

Subjektiivinen päivähoito-oikeus on tärkeää, mutta…
…JOS joku JOSSAIN saattaisi haluta kaventaa oikeutta (köh köh), se pitäisi aloittaa työttömistä…
…vaikka tällä ei olisi juurikaan rahallista merkitystä, koska näitä perheitä on aika vähän.

Ai niin, ja asioista täytyy saada keskustella.

Minulla on nyt yksi vinkki näin viestinnän puoliammattilaisena ja politiikkaa (toki Orasta vähemmän) harrastaneena:

Jos et halua, että jotain tehdään, älä ehdota miten sen voisi tehdä. Sen sijaan sano, ettet halua että näin tehdään. Jos asiasta ei puhuta, älä puhu siitä.

Mitä on tapahtunut? Onko kyse pahasta valtiomiestartunnasta? Tiedättehän, valtiomiehet ovat niitä tyyppejä, jotka toistelevat sitä kuinka tärkeää on kantaa vastuuta, täytyy tehdä rankkoja päätöksiä, ja kyllähän kaikesta täytyy saada keskustella. Hyvä Oras: Kaikesta saa keskustella – mutta keskustelu toimii kahteen suuntaan. Joku saattaa sanoa takaisin.

Oraksen puoluetoveri Rosa Meriläinen kirjoitti vasta siitä, kuinka köyhien kyykyttäminen vaikuttaa vastuulliselta politiikalta. Tämänpäiväinen keskustelu liittyy osaksi tätä ilmiötä. Haluan muistuttaa, että hallitus on päättänyt noin miljardin veroalesta yrityksille.

Kestävyysvajeesta ei tiedetä juuri mitään, mutta sen arvioidaan olevan 4 prosenttia bruttokansantuotteesta. Siis karkeasti noin kymmenen miljardia euroa. Työttömien lasten puolipäiväisestä päivähoidosta puhuminen tässä yhteydessä on vain ja ainoastaan surullista: näännytyspoliittista nappikauppaa. On masentavaa, että jopa Oraksen kaltaiset fiksut tyypit, eri medioista puhumattakaan, ovat kilpaa purkamassa hyvinvointivaltion rakenteita ja etsimässä uusia leikkauskohteita. Näinkö hyvin EK ja Kokoomus ovat saaneet viestinsä läpi?

(Kiitokset Veikolle ja Tuomakselle editoinnista ja palautteesta! Ja rakkautta vihreille tovereille! Editoin tekstiä hieman 21:20 – nyt se on vähän kiltimpi.)

Leave a Reply